Runolaulu aineettomana kulttuuriperintönä

Runolaulu-Akatemia on yhdessä yli kymmenen muun kulttuuritahon kanssa (mm. Kalevalaseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Juminkeko, Musiikkijuhla Sommelo) esittänyt runolaulun liittämistä UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön kansainväliseen luetteloon. Uskomme että muutaman vuoden sisällä tämä on mahdollista.

Runolaulu on koko itämerensuomalaisen kulttuurin keskeisin kivijalka. Meidän kielemme ja maailmankuvamme ovat muovautuneet runolaulun kanssa samassa prosessissa. Molemmat, sekä laulu että runon muodostava kieliaines ovat vaikuttaneet toisiinsa, muovanneet toistensa normeja ja käytäntöjä usean tuhannen vuoden kuluessa. Siksi suomen kielellä on helppo muodostaa runolaulumittaisia säkeitä.

Suomen kieltä sanotaan vanhaksi tai jopa vanhakantaiseksi. Verrattuna moneen indoeurooppalaiseen kieleen tämä onkin totta. Esimerkiksi englannin kieli on muuttunut muutaman sadan vuoden aikana hyvin paljon, ja siihen verrattuna suomen kieli onkin muuttunut viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana melko vähän. Suomen kielessä on käytössä mm. sanoja, joiden historia voidaan kielitieteen menetelmin palauttaa uralilaiseen kantakieleen, noin 6000 vuotta sitten mahdollisesti puhuttuun kieleen. Vanhimpia sanoja ovat esimerkiksi jousi, nuoli, käsi, jalka, sotka, ilma, suvi (kesä), pii (hammas), silmä, suu, muna, pesä, jne. Itse asiassa vanhimpien sanojen luettelo tuo etsimättä mieleen keskeisimpiä runolauluja maailman synnystä, Väinämöisen joutumisesta Pohjolaan, jne. Mielestäni tämä ei ole sattuma, vaan se viittaa siihen, että näiden kulttuurisesti keskeisten runolaulujen lähtökohta on niin kaukana historiassa, että se heijastuu myös sanastossa. Ja toisin päin: nämä sanat ovat säilyneet kielessämme sen vuoksi, että niitä on käytetty. Laulamisella on tässä prosessissa ollut keskeinen merkitys, vaikka tietenkin nuo sanat ovat muutenkin tärkeitä ja käytettyjä sanoja.

Runolaulu on ollut itämerensuomalaisen kulttuuripiirin tapa ylläpitää kieltä ja kulttuuria, jakaa sitä samanaikaisesti eläneiden kanssaihmisten keskuudessa ja myös siirtää kulttuuria ja kieltä seuraaville sukupolville. Kun kirjoitusteknologiaa ei vielä ollut käytettävissä, laulaminen oli ainoa tapa ylläpitää, säilyttää ja siirtää tärkeätä, ns. hiljaista tietoa. Vastaavanlaisia lauluperinteitä on ollut kaikissa ihmiskulttuureissa. Kaikkialla vain ei ole säilynyt tietoa siitä, miten ihmiset ovat niitä aikoinaan laulaneet. Esimerkiksi Edda-runous, jota on kirjallisena säilynyt jo 1200-luvulta lähtien, on sellaista. Kun elävä laulamisen ketju on katkennut, kukaan ei voi olla varma, miten runoja on ennen laulettu.

Meillä, sen sijaan, tämä laulamisen ketju on katkeamaton. Me tiedämme, miten runolaulua on laulettu, ja osaamme myös ylläpitää tätä laulamisen tapaa. Me myös pidämme ensiarvoisen tärkeänä että runolaulun tulevaisuudesta myös huolehditaan meidän jälkeemme. UNESCO:n luetteloon pääseminen on yksi väline tässä työssä. Sinne ei siis pyritä sen vuoksi että luettelointi sinänsä olisi hienoa, vaan sen vuoksi että se antaa selkänojaa pääasialle, eli runolaulun tulevaisuuden turvaamiselle.

Kansainväliseen luetteloon pääseminen edellyttää kansallista esitystä. Käytännössä ehdotuksia voi tehdä ainoastaan yhden kerrallaan. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö on jo päättänyt esittää saunaa ja kaustislaista viulunsoittoa vuosien 2019 ja 2020 esityksinä. Runolaulua esitetään luetteloon heti näiden jälkeen, ja mahdollisesti ehdotus valmistellaan kansainvälisenä. Onhan tunnettua, että runolaulua on Karjalan tasavallassa ja Virossa, Suomen lisäksi. Sitä on esiintynyt muuten myös Ruotsin alueella, suomenkielisten väestönosien keskuudessa Värmlannissa ja Tornionlaaksossa. Runolaulu-Akatemia koordinoi valmistelutyötä myös kansainvälisellä tasolla.

  • Runolaulu on ainakin 2000 vuotta vanha, itämerensuomalainen laulutapa
  • Runolaulun runo noudattaa kahdeksantavuisen, ns. runolaulumitan normeja
  • Runolaulun sävelmässä on useita sävelmätyyppejä, eteläisellä alueella enemmän kuin pohjoisessa
  • Runolaulua voi opiskella nykyisin eri oppilaitoksissa, mm. Sibelius-Akatemiassa, sekä kesäkursseilla jne.